Hyvä ihmisten johtaminen on ikuista!

Suomessa on nykyisin muodikasta pohtia nuorten työelämää koskevia asenteita ja odotuksia. Tämän keskustelun sivujuonne on etsiä vastauksia siihen, mitä nuoret odottavat johtamiselta.

Keskustelun taustalla tuntuu olevan oletus siitä, että nuoret ovat jotenkin väistämättä erilaisia kuin ne, joita ei enää nuoriksi lasketa. Lisäksi keskustelua sävyttää pelonsekainen pohdinta siitä, miten nykynuorten uudet ajatukset haastavat organisaatioiden ja työyhteisöjen tavat toimia.

Henki on usein se, että ne jyrää meitin. Nuoret tulevat ja rikkovat. Piipittävät sosiaalisessa mediassa. Ja ovat vielä laiskoja ja epäluotettavia.

Työelämän muutosta koskevan keskustelun taustalla tuntuu olevan oletus siitä, että nuoret ovat jotenkin väistämättä erilaisia kuin ne, joita ei enää nuoriksi lasketa, pohtii Janne Tienari.

Monilla vanhan liiton suomalaisilla on taipumus pitää kiinni saavutetuista eduista – muun muassa vanhoista tavoista johtaa ja tulla johdetuksi – ja kieltää nuorten toiveet ja vaatimukset. Nuoret tarjoavat tekosyyn käpertyä siilipuolustukseen.

Mielestäni tämä on typerää. Koko asetelma tulisi haastaa – ja kääntää vaikka toisin päin.

Johtaminen on aina tasapainoilua erilaisten odotusten ja tavoitteiden välillä. Väittäisin myös, että vaikka vuorovaikutuksen tavat muuttuvat, hyvä ihmisten johtaminen on ikuista.

Kaikki – tai ainakin melkein kaikki – ihmiset haluavat, että heitä kuunnellaan ja kuullaan, että heillä on mielekkäitä työtehtäviä, että heillä on kivat työkaverit, että he voivat toimia terveessä työyhteisössä ja että he saavat työstään riittävän korvauksen.

Nykynuoret osaavat vaatia näitä asioita äänekkäämmin kuin me vähän vanhemmat. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ravistella ja kehittää suomalaista työelämää.

Lähes kaikissa työyhteisöissä on sitä paitsi eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä, joita tulee johtaa samanaikaisesti. Oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus ovat edelleen hyvä ohjenuora johtamiselle, ikään katsomatta.

Itse asiassa olisi fiksua lopettaa ikään tuijottaminen ja ottaa ihmisten erilaiset elämäntilanteet vakavasti. Sieltä voi löytyä yllätyksiä.

Tulin itse isäksi vähän varttuneemmalla iällä. Osallistuminen lapsen hoitamiseen on minulle juuri nyt tärkeä osa elämää. Vaikka en ole enää fyysisesti ihan nuori, kaipaan työssäni lisää joustavuutta ja mahdollisuuksia hallita elämäni eri osa-alueita.

Minun ”ruuhkavuoteni” tulivat vähän tavallista myöhemmin. Odotan, että esimieheni ottaa tilanteeni vakavasti. Ja sillä ei ole mitään tekemistä iän kanssa.

Kaikkia ihmisiä kannattaa johtaa hyvin, sekä nuoria että vähemmän nuoria. Ja sehän taas on silkkaa maalaisjärkeä.

Janne Tienari

Kirjoittaja toimii organisaatioiden ja johtamisen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja vierailevana professorina Tukholman yliopistossa. Hänen intohimonsa on ymmärtää johtamista, uusia sukupolvia ja tulevaisuutta.

Advertisement

Arjen teoilla työhyvinvointia

Työhyvinvointi on jo jonkin aikaa ollut se asia, jonka avulla uskotaan parannettavan työelämää. Valtiovalta ja elinkeinoelämä peräävät oikeutetusti pidempiä työuria. Tavoitteesta ollaan hyvin yksimielisiä, mutta keinoista ei ole vielä päästy sopimukseen. Eteenpäin on menty ja tosiasia on, että työurat ovat jo pidentyneet muutamalla vuodella parissakymmenessä vuodessa. Tavoitteeseen on vielä pari kolme vuotta. On edetty oikeaan suuntaan ja tehdyt toimenpiteet ovat tepsineet, mutta maaliin on vielä matkaa. Talouskehitys on kuitenkin pysähtynyt ja totuuden hetki lähenee.

Saavuttaaksemme tavoitteen Euroopan paras työelämä vuonna 2020, julistukset eivät riitä, vaan tarvitaan tekoja työpaikan arjessa, Jalmari Heikkonen toteaa.

Itsekin pohdiskelen, että pitäisikö väistyä ajoissa ja tehdä tilaa nuoremmille. Toisaalta pitäisi olla hyvä kansalainen ja pidentää omaa työuraa riittävästi, jotta osallistuisi yhteisiin talkoisiin esimerkillisesti. Silloin kun kaikki on kohdallaan, mielenkiintoinen työ, riittävästi vapausasteita itsensä toteuttamiseen työssä, innostava ja kannustava johtaminen, hyvä työilmapiiri ja asiallinen työmiljöö, niin työuran jatkaminen tuntuu oikein hyvältä. Näin on jos terveyttä riittää.

Monissa kyselyissä on noussut esille johtaminen ja esimiestyö työuran jatkamisen edellytyksenä. Urani varrella olen päässyt tutustumaan johtamiseen osin muissa pohjoismaissa sekä myös Etelä-Euroopassa. Oma vaikutelmani on, että suomalainen johtaminen on näiden kahden välimaastossa. Emme ole niin autoritaarisia kuin etelässä, emmekä niin keskustelevia kuin rakkaassa naapurissa. Kehitettävää kuitenkin löytyy. Palautteen antaminen, innostaminen ja kannustaminen voi meillä yleisesti ottaen olla vahvempaa. On myös perätty vahvemman yhteisöllisyyden ja paremman vuorovaikutuksen perään, johon tuo palautteen antaminen liittyy. Suomessa arvostetaan aivan erityisesti oikeudenmukaisuutta ja siihen on helppo yhtyä.

Valtiovalta on myös tarttunut johtamisen kehittämisen tarpeeseen. On perustettu johtamisen kehittämisverkosto ja peräänkuulutetaan tavoitetta, että Suomessa olisi Euroopan paras työelämä vuonna 2020. Näen että johtamisen kehittämisellä on tässä merkittävä rooli. Julistukset eivät riitä, vaan tarvitaan tekoja työpaikan arjessa. Haastan kaikki esimiehet kehittämään omia taitojaan johtamisen ja vuorovaikutuksen saralla. Koulutusta näihin taitoihin on paljon tarjolla.

Jalmari Heikkonen

Kirjoittaja on palvelukeskusjohtaja Työterveyslaitoksella