Hyvä ihmisten johtaminen on ikuista!

Suomessa on nykyisin muodikasta pohtia nuorten työelämää koskevia asenteita ja odotuksia. Tämän keskustelun sivujuonne on etsiä vastauksia siihen, mitä nuoret odottavat johtamiselta.

Keskustelun taustalla tuntuu olevan oletus siitä, että nuoret ovat jotenkin väistämättä erilaisia kuin ne, joita ei enää nuoriksi lasketa. Lisäksi keskustelua sävyttää pelonsekainen pohdinta siitä, miten nykynuorten uudet ajatukset haastavat organisaatioiden ja työyhteisöjen tavat toimia.

Henki on usein se, että ne jyrää meitin. Nuoret tulevat ja rikkovat. Piipittävät sosiaalisessa mediassa. Ja ovat vielä laiskoja ja epäluotettavia.

Työelämän muutosta koskevan keskustelun taustalla tuntuu olevan oletus siitä, että nuoret ovat jotenkin väistämättä erilaisia kuin ne, joita ei enää nuoriksi lasketa, pohtii Janne Tienari.

Monilla vanhan liiton suomalaisilla on taipumus pitää kiinni saavutetuista eduista – muun muassa vanhoista tavoista johtaa ja tulla johdetuksi – ja kieltää nuorten toiveet ja vaatimukset. Nuoret tarjoavat tekosyyn käpertyä siilipuolustukseen.

Mielestäni tämä on typerää. Koko asetelma tulisi haastaa – ja kääntää vaikka toisin päin.

Johtaminen on aina tasapainoilua erilaisten odotusten ja tavoitteiden välillä. Väittäisin myös, että vaikka vuorovaikutuksen tavat muuttuvat, hyvä ihmisten johtaminen on ikuista.

Kaikki – tai ainakin melkein kaikki – ihmiset haluavat, että heitä kuunnellaan ja kuullaan, että heillä on mielekkäitä työtehtäviä, että heillä on kivat työkaverit, että he voivat toimia terveessä työyhteisössä ja että he saavat työstään riittävän korvauksen.

Nykynuoret osaavat vaatia näitä asioita äänekkäämmin kuin me vähän vanhemmat. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ravistella ja kehittää suomalaista työelämää.

Lähes kaikissa työyhteisöissä on sitä paitsi eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä, joita tulee johtaa samanaikaisesti. Oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus ovat edelleen hyvä ohjenuora johtamiselle, ikään katsomatta.

Itse asiassa olisi fiksua lopettaa ikään tuijottaminen ja ottaa ihmisten erilaiset elämäntilanteet vakavasti. Sieltä voi löytyä yllätyksiä.

Tulin itse isäksi vähän varttuneemmalla iällä. Osallistuminen lapsen hoitamiseen on minulle juuri nyt tärkeä osa elämää. Vaikka en ole enää fyysisesti ihan nuori, kaipaan työssäni lisää joustavuutta ja mahdollisuuksia hallita elämäni eri osa-alueita.

Minun ”ruuhkavuoteni” tulivat vähän tavallista myöhemmin. Odotan, että esimieheni ottaa tilanteeni vakavasti. Ja sillä ei ole mitään tekemistä iän kanssa.

Kaikkia ihmisiä kannattaa johtaa hyvin, sekä nuoria että vähemmän nuoria. Ja sehän taas on silkkaa maalaisjärkeä.

Janne_Tienari

Janne Tienari

Kirjoittaja toimii organisaatioiden ja johtamisen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja vierailevana professorina Tukholman yliopistossa. Hänen intohimonsa on ymmärtää johtamista, uusia sukupolvia ja tulevaisuutta.