Elämäni johtajat

Millainen johtaja kustakin meistä kasvaa? Me istumme johtamiskoulutuksessa ja reflektoimme hyvän johtamisen kriteereitä, työpaikkamme visioita ja missioita. Uskon, että meistä kuitenkin pyrkii kasvamaan sellaisia johtajia, joiden vaikutuksen alaisena olemme elämässämme olleet. Millaisia ovat elämämme johtajat olleet, sellaisia piirteitä meihinkin on iskostunut.

Ensimmäiset ja läheisimmät johtajat ovat tietenkin omat vanhemmat, isommat sisarukset ja muut läheiset ihmiset, jotka johtivat ja ohjasivat meitä lapsuudessa. Kouluiässä mukaan kuvaan tulivat opettajat ja harrastusten ohjaajat, naapurin aikuiset ja kavereiden vanhemmat. Tässäpä onkin melkoinen valikoima johtajia!

Hilja-mummon luottamus näkyi haasteellisina tehtävinä: pääsimme tekemään pullataikinaa ja tavoitteena oli ihan oikeita, ihania pullia,
muistelee Minna Huotilainen

Älä ymmärrä väärin, en nyt kehota uppoutumaan analyyttisiin syövereihin lapsuuden traumoihin liittyen. Mutta teepäs tällainen testi: Ota esille työpaikkasi arvot, ja pohdi elämäsi johtajien toimintaa näitä arvoja vasten. Löytyykö joukosta henkilöitä, jotka ovat toteuttaneet työpaikkasi arvoja johtaessaan sinua? Löydät ehkä henkilöitä, joiden toiminta on ollut täysin päinvastaista kuin nämä arvot. Itse löydän nopeasti monta esimerkkiä. Eräänkin rehtorin toiminnasta kuvastui meidän lasten silmin lähinnä julmuutta ja ilkeyttä, jota pidimme täysin luonnollisena. Emme mitenkään kummastelleet sitä, että meille pikku koululaisille tuli syytöksiä ja huutamista niskaan asiasta, jota emme ymmärtäneet. Että sellaista luottamusta. Nämä ovat meidän 1960-70-luvuilla syntyneiden jaettuja sukupolvikokemuksia, ja 1940-50-luvuilla syntyneet voivat kertoa astetta rankemmista simputuksista.

Muistan myös useamman henkilön, jotka ovat toteuttaneet näitä arvoja täydelleen. Esimerkiksi mummoni Hilja noudatti elämässään työnantajani Työterveyslaitoksen arvoja vaikuttavuus, luottamus ja kumppanuus. Luottamus näkyi haasteellisina tehtävinä: pääsimme tekemään pullataikinaa ja tavoitteena oli ihan oikeita, ihania pullia. Kyseessä ei ollut leikki, vaan tässä toiminnassa näkyi aito kumppanuus. Vaikuttavuuskin on kohdallaan, sillä kipinä kokkailuun elää minussa edelleen.

Tiedonhankkimisessakin hän oli taitava. Muistan montakin tilannetta, jossa Hilja-mummo istahti varta vasten keinutuoliinsa oikein ajan kanssa ja pyysi meitä selittämään, minkälaista siellä koulussa nykypäivänä on ja mitä kummaa tarkoittavatkaan monet harrastuksiimme tai muuhun elämäämme liittyvät sanat, joita hän ei tuntenut. Hän halusi uutta tietoa meiltä. Tiedon jakamisen esteenä ei ollut se, että tilanteessa paljastui hänen tietämättömyytensä; se oli meille lapsille voimaannuttavaa. Samaa voimaantumisen kokemusta olen saanut tuntea myös omien vanhempieni ja opettajien uskosta kykyihini.

Löydätkö omissa toimintatavoissasi merkkejä elämäsi johtajista? Minä löydän.

Uskotko, että nämä ennen työelämään siirtymistä mieleemme painuneet johtamisen elementit säilyvät tiedostamattamme?

Uskotko, että tiedostamalla ne voimme myös muuttaa niitä?

Minna Huotilainen

Minna-Huotilainen

 

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Työterveyslaitoksen
Aivot ja työ -tutkimuskeskuksessa